Vanhasta uutta

Rakastan kaikenlaisia käsitöitä. Erityisen paljon rakastan kun saan hyödynnettyä jotain vanhaa ja ehkä käyttökelvotonta johonkin uuteen. Viime aikoina on tullut ommeltua paljon kierätysmateriaalista. Oikeasti koen tyydytystä kun jonkun hylkäämästä rievusta voi taikoa jotain ihanaa lapselle (tai miksei itselle).

Mulla on lojunut kaapissa vanha, jo vähän kulahtanut trikooliina, jonka jälleenmyynti arvo lähentelee nollaa. Tai ainakin se on vähemmän kuin liinan arvo kankaana. Joten siitä valmistui sitten legginsit tytölle. Ja samanmoisia saa koko liinasta vielä vaikka kuinka monet :D

Nämä velourpöksyt valmistui äidin kaapissa hyvin marinoituneesta velourjakusta. Hihat käytin ruoraan lahkeisiin ja toisesta etukappaleesta leikkasin haarakiilan. Kaksi saumaa saumurilla ja vyötärölle kuminauha. Helpompia housuja ei juuri voi enää olla.

Kierätyskeskuksen ilmaispuolelta kaivetut trikooshortsit, ihanan pehmoista puuvillaa. Niistä tuli uudet yökkärit tytölle. Tosin tuli aika reilu kasvunvara, mutta enpä halunnut hukata kangasta :)

 

Ja sitten vielä omasta vanhasta muotonsa menettäneesä paidasta yökkäripaita tytölle. Värikkäät resorit piristykseksi.

Ja nyt voin taas myhäillä tyytyväisenä kun saanut vanhaa tavaraa pois kaapista hyötykäyttöön :D

Meidän imetys, osa 2

 Julkaistu aiemmin tuleva äiti- blogin puolella

Nyt on 5kk imetystä takana. En enää muistakkaan niitä ensimmäisten viikkojen imetyksiä (lue. vereslihaisia nännejä, kirosanoja ja itkua). Haavat parani ajan kanssa (ja rasvalla ja sitruunalla) ja nykyään imetys on mukavaa, ainakin useimmiten. Vauvan imuilmeet, hymyt, rinnansilittelyt, ölinät tissisuussa jne. on vaan niin ihania.

Imetän useimmiten istuen vauva sylissä, joskus myös makuullaan, mutta silloinkin yleensä aloitan istuen. Tyttö jostain syystä hermostuu kun pitkällään tarjoan rintaa. Imetän kotona ja menossa. Julki-imetykset yritän hoitaa "siveellisesti" kahvilan nurkkapöydässä tms. Mutta jos lapsella on nälkä niin syötän sen kyllä missä vaan. Olen imettänyt bussissa, kahvilassa, ravintolassa, terveyskeskuksessa, sovituskopissa, lastenhoitohuoneessa, vessassa ja varmaan jossain muuallakin. Imetyspaidat on mun kohdalla ihan fail, sillä maitoa suihkuaa niin paljon että sitä tulee yleensä paidallekkin (kun paitojen "tissikolot" on niin pienet). Parempi ratkaisu on toppi josta tissin saa pullautettua kokonaan pois ja sen päällä löysempi paita, joka sitten peittää sen tissin (ja imetyksen jälkeen maitoisen topin :D )

Tyttö nukahtaa ainoastaan tissille tai rattaisiin tai kantoreppuun, mutta ulkona en voi nukuttaa tämän hetkisen asumistilanteen vuoksi, siksi useimmiten mennään päikkäreille tissin kautta. Ihan varmasti meillä siis on jonkin verran "ylimääräistä " syömistä kun joskus väsyneenä pitää se tissi saada nukahtamisavuksi vaikka ei niin nälkä olisikaan.Yöunillekin siis aina nukahdetaan tissi suussa. En ota stressiä tästä, eiköhän se jossain vaiheessa nukahda muutenkin.

Aion jatkaa täysimetystä vielä tämän kuukauden, 6kk ikään asti, sitten aloitetaan kiinteät. Imetystä ylipäätään aion jatkaa, en tiedä kuinka pitkään, mutta varmaan jonnekin 1-3 vuoden välille? Sen näkee sitten mitkä fiilikset on myöhemmin/ haluaako lapsi itse lopettaa jossain vaiheessa. Mulla on nyt jo haikea olo kun kohta pitäisi aloittaa kiinteät ja kun sitten se imetys alkaa pikkuhiljaa vähentyä... Ihan huomaamatta imetyksestä on tullut tosi tärkeä juttu, se kun sellainen ainoa vain minun ja vauvan juttu <3 Toivoisinkin että muutkin pääsisi nauttimaan tällaisista imetysfiiliksistä ja siksi listailin mieleen tulevia vinkkejä.

Vinkkejä imetyksestä tuleville äideille:

- Nännejä voi (ja kannattaa!) valmistaa imetykseen raskausaikana. Ihan käsin voit venytellä nännejä, siten kun vauva imee ja nännit ovat jo tottuneet venyttämiseen voit välttyä pahimmalta kivulta ja ja nännien rikkoutumiselta. Useimmilla nimittäin IMETYS SATTUU aluksi, mutta se menee kyllä ohi! HUOM, jos tulee supistuksia nännejä venytellessä niin sitten sitä ei pitäisi tehdä!

- Alku on useimmiten aina hankala. Vauva suu ja äitin tissi ei välttämättä sovi täysin yhteen, vauva voi olla vähän laiska (varsinkin jos syntynyt reilusti ennen laskettua aikaa tai on sairas), joskus tarvitaan sairaalassa lisämaitoa, äiti todennäköisesti on TOSI väsynyt jne. Ja se imetys on vaan uusi ja ihan kummallinen juttu. Mutta harjoitus tekee mestarin ja apua pitää pyytää jos sitä tarvitsee. JOS ei neuvolasta saa apua niin soita vaikka imetysohjauspuhelimeen (niitä löytyy netistä monta).

- Kun vauva kasvaa isommaksi niin tulee uudet hankaluudet. Vauva kiinnostuu muusta maailmasta eikä syömisestä meinaa tulla mitään. Silloin kannattaa rauhoittaa ympäristö ja kokeilla vaikka toista asentoa. Sitten sattaa astua kuvaan se nännin pureminen, tästä en osakkaan sanoa vielä mitään kun (onneksi) ei ole neidille vielä hampaita tullut) Edit. Meillä åuremiset on ajoittunut aina hampaiden tuloon ja se on vaihe on mennyt nopeasti ohi.

-Jos ne nännit kipeytyy niin se rintakumi voi vähän helpottaa. Rintakumissa on myös huonot puolensa, sillä silloin vauva ei saa välttämättä maitoa irti rinnasta yhtä tehokkaasti kuin ilman ja ajan kanssa maitomäärä voi vähentyä. Ota siis käyttöön vasta äärimmäisessä hädässä.

-Kaikesta motivaatiosta ja yrityksestä huolimatta imetys ei aina onnistu, älä syyllistä siitä itseäsi. Vauvalle voi antaa läheisyyttää yhtä lailla ja pulloruokittuakin voi vaikkaa syöttää ihokontaktissa!

- Jos tuntuu että maitoa tulee vähän, niin maidon tuloon voi auttaa imetystee, mallas (kotikalja, ykkösolut), runsas juominen ylipäätään, tuoreiden kasvisten syöminen, tiheät imetykset ja rinnan tiheä vaihtaminen imettäessä (1-5min välein). Ja tutti (jos sellainen on) kannattaa jättä pois, ainakin vähäksi aikaa ja käyttää tissiä tuttina.

- Joskus maitoa voi tulla myös liikaa / liian nopeasti. Mulla toimi hyvin se että imettää usemman kerran putkeen samasta

-Vauvan/lapsentahtisuus. On ihan normaalia että vauva haluaa välillä(tai koko ajan) syödä tiheästi 1-2h välein. Äidinmaito sulaa vatsassa tosi nopeasti, eikä vauvan mahaan aluksi mahdukkaan paljoa kerralla. Muutenkin imetyksen onnistumiseen vaikuttaa lapsen nälkäviestien kuuntelu, tuttia ei kannatta tökätä suuhun noin vaan, ainakaan ennen kuin tuntee täysin lapsensa ja tuttia tarjoaa esim ruuan jälkeen väsymykseen tms.

- Ihokontakti, auttaa monesti melkein mihin vaan imetyspulmiin. Eli vauva vaippasilleen äitin paljasta ihoa vasten vaikka päikkäreille tai vaan hengailemaan sänkyyn, tai ainakin imettäessä aina vaatteet pois.


Kätilön näkökulmasta haluan muistuttaa että:
- Ensimmäisten päivien (viikkojen) jatkuva rinnoilla roikkuminen varmistaa maidontuloa jatkossa. Ilman tätä tiheää imua, ei maitoa välttämättä tule jatkossa vauvan tarpeisiin asti. Eli vaikka väsyttää ja nännit huutaa hoosiannaa niin yritä tsempata, tiheä imu kyllä vielä (vähän ainakin) helpottaa. Muista että jatkossakin aika ajoin tulee tiheän imun kausia ja nekin menee ohi, se ei tarkoita että maito on loppunut, sitä vain ei hetkellisesti tule paljoa ja tilanne kyllä korjaantuu imettämällä.
- Maito ei voi loppua kuin seinään, kyse voi olla tiheän imun kaudesta, huonosta syömisestä tai juomisesta. Lähes kaikki vauvat tankkaa iltaisin, se ei tarkoita että maitoa olisi liian vähän jos pissaa ja kakkaa tulee hyvin ja paino nousee normaalisti. On ihan normaalia että imetetyt vauvat syövät öisin kunnes kiinteät astuu kuvaan (ja mitä todennäköisemmin senkin jälkeen).
-Vaikka sairaalassa vauva saisi lisämaitoa niin täysimetys on mahdollinen. Korviketta voi vähentää asteittain ja samalla maidon määrä lisääntyy kun vauvaa imettää tiehästi.

Pienelle pojalle ja omalle rakkaalle

Huomenna mennään käymään kaverie luona jotka ovat vähän aika sitten saaneet toisen lapsensa. Pikkuiselle pojalle piti tietysti olla vähän itsetehtyjä viemisiä.

Pehmoiset trikoopöksyt ja vastasyntyneen koolla neulottu aviatrix myssy. Ihania. Olispa ihanaa jos itselläkin ihan pieni, niin nopeasti nämä valmistuu.

Omalle muruselle valmistui jo jokin aika sitten villaliivi. Jämälangoista. Harmaa on jotain supersoft merinoa ja liukuvärjätty schoppelwollen zauberball:ia. Olisin tehnyt villatakin, mutta siihen ei olisi langat riittänyt, mutta oikein kiva näinkin. Ja sain hyvän syyn neuloa vielä aiemmin esitellyn villatakin :) Liivi tuli neulottua ihan omasta päästä.

Meidän imetys, osa 1

 Julkaistu aiemmin tuleva äiti -blogin puolella

Nyt voisi olla hyvä hetki valaista hiukan meidän imetystaivalta. Jotainhan olenkin tänne kirjoitellut kuulumisten joukossa, mutta kerrotaan nyt koko tarina (tähän asti tietysti).

Ensimmäisen kerran sain vauvan rinnan ääreen synnytyssalissa. Tyttö oli pesty samalla kun minua kursittiin kasaan ja tämän jälkeen lähdettiin kokeilemaan. Siitä hommastahan ei tullut yhtään mitään. Tyttö nuoleskeli ja maisteli vain rintaa, yritti kovasti hamuta mutta ei saanut rinnasta kiinni. Minä puristelin pisaroita rinnasta että tyttö saisi vähän makua. Lopulta lypsin tippoja hiukan lusikkaan ja annoin ne tytölle. Kuin ihmeen kaupalla tämän jälkeen tyttö imikin vähän rintaa ja ai kamala kun se teki kipeää vaikka imuote näyttikin ihan kohtalaiselta.

No osastolla oltiin perhehuoneessa ja siellä jatkettiin harjoituksia. Jo heti ekalla kerralla tyttö nappasi rinnan kuin vanha tekijä ja imetykset onnistuikin siitä lähtien hyvin. Koska imetys teki niin pirun kipeää ja nänni oli ihan nokkahuilumainen aina imetyksen jälkeen niin pyysin kätilöitä tarkastamaan imuotetta tämän tästä. Hyvältähän se näytti, niinkuin omaankin silmään, mutta joku oli silti pielessä. Mulla on aika pienet nänninnypykät, joten ilmeisesti ne ei sellaisenaan menneet riittävän syvälle ja tästä syystä rinnanpää muovautui ja imetys sattui. No päivässähän ne rinnat taisi mennä jo ihan verille ja imetys oli itkemistä ja kiroilua. Kokeilin rintakumia, mutta tyttö ei suostunut sitä imemään. Lutrasin rasvaa ja maitotippoja tisseihin ja hengailin huoneessa rinnat paljaana.

2 vrk synnytyksestä päästiin kotiin. Kotona jatkoin sitkeästi imetystä ja vissiin toisena päivänä kotona kokeilin rintakumia taas ja tyttö suostuikin sen ottamaan! Ai sitä iloa kun kipu imettäessä vähän helpottui! Kipeäähän se teki edelleen, mutta ei niin pahasti. Maito nousi vissiin 4 vrk synnytyksestä, rinnat kasvoi ihan valtaviksi ja niitä aristi, mutta sekin meni nopeasti ohi. Lämmin suihku auttoi ja lypsin vissiin pikkuisen oloa helpottaakseni. Kerran annettiin kotona tytölle parikymmentä milliä korviketta hörpyyttäen juuri ennen maidon nousua kun syöminen oli yhtä huutoa ja tuntui että että ei enää jaksanut imeäkkään rintaa (oltiin jo tissitelty useampi tunti). Samoihin aikoihin maidonnousun kanssa tyttö alkoi jostain syystä raivota rinnalla. Eli heti kun nostin jo rinnalle niin alkoi huuto (ennekuin edes yritti imeä) tätä huutoa jatkui sitten 10-30min ja sitten syötiin kiltisti. Tätä jatkui vuorokauden ja se oli oikeasti pitkä vuorokausi. Välillä itkettiin kilpaa vauvan kanssa kun itseäkin turhautti. En edelleenkään tiedä mistä johtui, mutta onneksi meni ohi!

Pari viikkoa meni kotona niin että olin koko ajan tissit paljaana (ilmakylvyt) ja rasvasin niitä jatkuvasti (lansinoh ja bepanthen), pikkuhiljaa haavat pieneni eikä maitoon enää tullut vertakaan. (sitäkin nimittäin välillä sattui). 3 viikon jälkeen oikea rinta alkoi olla parantunut, mutta vasemman rinnan haava ei enää pienentynyt ollenkaan. Aloin laittamaan siihen sitruunamehua (jos on tulehdus niin auttaa kun tekee haavasta bakteereille liian happaman), eikä se edes kirvellyt! Vissiin vajaa viikon muistin sitruunamehua käyttää ja sitten se unohtui. Tämän jälkeen haava alkoikin parantua ja 4.5 viikkoa synnytyksestä oli myös vasen nänni ehyen näköinen.

Rintakumit olen nyt jättänyt pois 4 päivää sitten ja hyvin sujuu. (5 viikkoa synnytyksestä) Vasemmalla rinnalla tytöllä on hiukan enemmän vaikeuksia saada ote, mutta kyllä se lopulta onnistuu. Oikella imettäminen sujuu mallikkaammin. Nännit ovat näinä viikkoina muovautuneet ulkonevimmiksi ja tästä syystä varmaan nekään eivät enää muovaudu nokkahuilun mallisiksi eikä imetys koske. Paitsi silloin kun vauva alkaa kiskoa nänniä (tätä tekee kun mahasta kivistää).

Maidon nousun jälkeen maitoa on tullut hyvin. Tuon ekat pari viikkoa, kun kuljin tissit paljaina, kylvin maidossa, sitä oli sängyt ja lattiat täynnä. Tissit kun alkoivat valuttaa tämän tästä. Erityisesti imettäessä saattoi toisen tissin alla oleva harso olla lähes läpimärkä. Maidonkerääjiä en jaksanut käyttää joten valuttelin maidot harsoille. Jossain vaiheessa hoksasin että minulla on niin sanotusti "suihkutissit" eli maito heruu rinnasta niin nopeasti että se tulee ulos suihkuna. Vauva meinaa vieläkin aina välillä tikahtua rinnalla ku ei ehdi nieleskellä kaikkea maitoa. Maitoa ei tule siis liikaa, se vain tulee liian nopeasti.

Vauva syö 1-4h välein. Syömiskertoja tulee vuorokaudessa varmaan n. 8. Rinnalla ei yleensä viihdytä pitkään, keskimäärin 10min. Mutta tissiä yritetään käytää kyllä lohdukkeena esim. mahavaivoihin, silloin syömisestä ei tule mitään kun yhden imun jälkeen tulee huuto, sitten taas pari imua ja huuto. Tissille on myös mukava nukahtaa. Joskus riittää että nostaa tissille, ei edes ota rintaa suuhun kun jo nukahtaa, joskus pitää ottaa se kaksi imua sitten uni tulee... En ota stressiä tissille nukahtamisesta sillä kyllä meillä nukahdetaan välillä muutenkin.

No tähän menessä en ole kyllä erityisemmin nauttinut imetyksestä. Vaikka se ei enää satukkaan, on lähinnä lapsen ruokkimista. Muutamat kerrat näinä viikkoina on ollut erityisen kivoja. Silloin ollaan vauvan kanssa päivällä menty sängylle pitkälleen syömään, vauva on syönyt rauhassa ollaan vaan nautiskeltu. Refluksin takia en voi enää imettää pitkällään, vaan kaikki imetys toteutuu istualleen vauva hiukan koholla. Viime yönä kyllä kokeilin taas (öisin olisi niin kätevä kun voisi nukahtaa samalla) mutta vauvalla alkoi valua maidot nenästä ja meinasi tukehtua joten kokeilu jäi siihen...

Ja mitäs tulevaisuus. No sen vuoden olen ainakin ajatellut imettää, mutta siitä eteenpäin en tiedä. Sen näkee sitten!

Käsitöitä

Käsityörintamalla on oikeasti viime aikoina tapahtunut paljon. Puikot, koukku on viuhuneet ja koneet surisseet. Tässä pari aikaansaannoksista.

Viime talvena tehty merinovillahaalari käy talven aikana pieneksi. Villahousuja talosta löytyy, joten neuloin niille kaveriksi villatakin. Lanka on jotain alunperin mummon laatikoista löytynyttä. Todennäköisesti jotain villa-keinokuitu sekoitusta, aika paksua sellaista. Väri ihana ruosteenoranssi. Neulottu omasta päästä, kuten useimmiten teen.

Myös piposelvitystä tehdessä havaitsin että viime talven käytetyin pipo, aviatrix, on liian pieni. Joten neuoloin sellaisenkin uuden. Pipon mallihan on aivan loistava, se näyttää kivalta ja on hauska ja nopea neuloa. Lisäksi ohje on kirjoitettu kolmelle eri langanpaksuudelle, joten sopivan langan löytäminen on helpooa! Suosittelen kokeilemaan! Lankana kaksinkertainen regia hand-dye effect sukkalanka. Kuvassa vertailuna viime talven pipo (valkoinen)

Maidoton ruokavalio

(julkaistu aiemmin tuleva äiti -blogin puolella)

Minähän aloitin maidottoman ruokavalion lääkärin suosituksesta kun lapsi oli 1kk ikäinen, koska lääkäri epäili että maitoallergia olisi tytön refluksioireiden taustalla. Olin 2 viikkoa dietillä ja sitten söin yhtenä päivänä normaalisti maitotuotteita. Oireet palasi samantien, kun siinä kahden viikon aikana ne oli helpottaneet. Jatkoin siis maidotonta diettiä. Aika ajoin on tullut kokeiltua maitotuotteita ja jossain vaiheessa lapsi on itsekkin maistanut pieniä murusia juustoa mutta kun ikää on tullut lisää niin tuntuu että oireet tulevat herkemmin. Tällä hetkellä maitoallergia on diagnosoitu neuvolääkärin toimesta ja siihen riitti ihan kotialtistus. Puolen vuoden välein kokeillaan sopiiko maito. Itsekkin olen siis maidoton niin kauan kun vielä imetän.  Tämän hetken imetysmäärillä tosin voin satunnaisesti esim ulkona syödä jotain pientä jossa maitoa on.

Alkuun ajattelin että hirveä homma, mutta aika helposti se loppupeleissä on käynyt kun tähän on tottunut. Alkuun lueskelin hyvin netistä vinkkejä tuoteselosteiden syynäämiseen. Harva tietääkään missä kaikessa on maidon aineosia (esim. jotkin irtokarkit). Aluksi joutui myös todella tarkasti miettimään mitä ostaa kaupasta, mistä ruokaa tehdä ja ihan oikeasti lukemaan ne tuoteselosteet. Nyt kun diettiä on takana pitkä aika niin tietää jo tuotteet mitä voi syödä ja mitä välttää eikä sen kummemmin tarvitse miettiä...

Ulkonasyömiset sun muut onkin sitten kinkkisempi juttu. Musta on ihan järkyttävää miten ruoka-alan ammattilaisille ei ole selvä että maidoton ei tarkoita laktoositonta.Sitten kun saat jankattua (esim. kahvilassa) sen että joo ei ole pulla tehty maitoon, niin mutta kyllä siinä voita on (no mistähän se voi tehdään?) Ymmärrän jos mun 70v vaari ei tiedä eroa maidottoman ja laktoosittoman välillä mutta kyllä olisi kiva jos kahviloissa/ravintoloissa se tiedettäisiin niin ei tarvisi pelätä sitten lapsensa myrkyttämistä. (Juu ja voisihan sitä olla sitten käymässä missää kahviloissa tms.) Kylässä käydessä on turvallisempi ja emännälle helpompi ottaa mukaan "omat eväät".

Mitä sitten pitää vältää? No kaikki mikä sisältää maitoa tai maitotuotteita (jogurtti, viili, voi, margariini, kerma, rahka, juusto jne.). Lisäksi tuoteselosteita voi löytyä seuraavia: laktoosi, maitojauhe, maitoproteiini, hera, herajauhe, heraproteiini, kaseiini, kaseinaatit. Nämä ovat maidonainesosia ja kuuluvat vältettävien listaan myös. Jostain luin myös sen että tuoteselosteessa oleva kasvirasva voi sisältää maidonainesosia, enää löydä lähdettä tälle, enkä muutakaan missä aiheesta lukisi enemmän. Minä olen ainakin voinut käyttää tuotteita jossa lukee ainesosissa kasvirasva (eli ilmeisesti maitoproteiinin määrä on sitten niin pieni).

Mitä sitten voi syödä?
-Kermat ja maidot voi korvata soija ja kauravalmisteilla. Näin ollen monet ruuat valmistuu helposti myös maidottomina. Minä käytän muutenkin ruuanvalmistusrasvana rypsiöljyä, leivonnassa taas hopeisessa kääressä olevaa Sunnuntai margariinia (maidoton). Ruokakerman sijaan käytetään joko Oatlyn kaurakermaa tai Keiju Ruoka 15%. Jos tykkää niin myös kookosmaito on kelpovaihtoehto tietyn tyylisiin ruokiin.
- Soijasta valmistettuja cheesley juuston korvikkeita olen käyttänyt pari kertaa ruuanlaitossa, niillä saa vähän juustoisaa makua.
-Leivänpäällä Keijun tummansininen margariini. Useimmat leivät ovat maidottomia joten niiden kanssa ei tarvitse miettiä.
- Jogurtin korvikkeena minä syön Yosa kauravalmisteita, niitä löytyy montaa eri makua.Maustamaton soijajogurtti maistuu hyvältä myslin kanssa.
- Herkuille voisi omistaa kokonaisen kappaleen. Mun suosikkeja ovat Pirkan luomutummasuklaa ja minttutäytesuklaa, luulen että näiden maistamisen jälkeen en enää koskaan palaakkaan syömään maitosuklaata. Fazer muistaa meitä maidottomia kahvipöydän tarjoilussa aika kivasti, löytyy paljon maidottomia tuotteita (tsekkaa vaikka nettisivuilta). Keksihyllystä löytyy myös muutama maidoton vaihtoehto; Kantolan kaurakeksit, Carneval-keksit ja pirkan gluteenittomat suklaa cookiet.

Maitotuotteita en ole edes kamalasti kaivannut, suurin himotus kohdistuu varmaan pitsaan. (ei se juustottamana olisi hyvää). Vaikka maitoa olen juonut paljon niin ilmankin on pärjännyt :D

5 syytä valita kantoreppu rintarepun sijaan

Julkaistu aiemmin tuleva äiti - blogissa

Kantorepun ja rintarepun erottaa aika helposti toisistaan. Kantorepulla saa kantaa vain kasvot kantajaan, eli lasta ei voi laittaa kasvot menosuuntaan. Rintarepuissa on yleensä mahdollista kantaa kumminkin päin. Rintarepuissa lapselle on eräänlainen "pussi" mihin lapsi laitetaan, eli lapsen ja kantajan välissä on kangas/pehmuste. Kantoreppu on suorakaiteen muotoinen kangas, mistä lähtee olkaimet ja vyö. Kantoreppu merkkejä on ainakin manduca, tula, kinderpack, wompat, ergo ja patapum.

Nykyään erottelu ei ole niin helppoa ja erilaisia hybridejä on käytössä. Esimerkiksi stokke ja uusimmat babybjörnit tarjoavat kohtalaisen hyvänasennon pienelle vauvalle kasvot kantajaan ja myös selkäkantomahdollisuuden. Kasvot menosuuntaan asento ei kuitenkaan koskaan ole ihanteellinen vauvalle.

1. Lapsen ergonomia

Vauvan selkäranka on luonnostaan hiukan pyöreä, eikä siinä ole samanlaisia mutkia kuin aikuisella. Kantoreppu tukee tätä selän pyöreyttä koska sen kyydissä lapsi istuu sammakkoasennossa, samaan asentoon lapsi asettuu luontevasti myös syliin nostaessa. Lapsen peppu on siis hiukan alempana kuin polvitaipeet ja reppu tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen.

Rintarepuissa vauvan selkä suoristuu koska jalat roikkuvat alaspäin.Tämä aiheuttaa myös kovaa painetta nivusiin, sillä vauvan koko paino nivusilla. Uusimmissa malleissa vauvan asento on jo hiukan parempi kun kannetaan kasvot kantajaan, mutta silloinkin selkä suoristuu usein liikaa vrt. lapsen luonnolliseen asentoon. Moesti myös rintarepun paneeli on niin korkea ettei lapsi näe mitään kannettaessa kasvot kantajaan ja voi turhautua siitä. Joissain malleissa myös lapsen kädet työnnetään ulos "koloista", itse en ainakaan kokisi mukavan jos käsiä ei pysty vapaasti liikuttamaan.

Kuva täältä. Kuva on kärjistetty, mutta siinä näkee hyvin reppujen eron. Vaikka kuvassa isolla lapsella kantoreppu ei enää ulotu aivan polvitaipeisiin asti on asento silti mukavamman näköinen.

2. Läheisyys

Kantorepuissa ei lapsen ja äidin väliin tulee mitään vaan kehot ovat toisiaan vasten, lisäksi lapsi näkee äidin koko ajan. Pienelle vauvalle ero äidin fyysisestä kontaktista ja se että äitiä ei edes näe (naama menosuuntaan kantaminen) aiheuttaa stressiä, erityisesti kannettaessa ihmisvilinässa, sitä enemmän mitä pienempi laps on kyseessä.
Rintarepuissa ( kasvot menosuuntaan kannettuna) lapsi ei näe äitiään eikä fyysistä kontaktia äitiin ole(mallista riippuen). Myöskään äiti ei näe lapsen reaktioita ympäristöön. Lapsi ei myöskään voi kääntää päätään pois viriketulvalta joka tulee kannettaessa kasvot menosuuntaan. Kantorepussa lapsi voi katsella maailman menoa sivuille, mutta tarvittaessa kääntää pään äidin rintaa vasten.


3. Äidin ergonomia

Kantoreput ovat suunniteltu ergonomisiksi myös kantajalle. Rintarepuissa kannettavan paino ei jakaudu tasaisesti vaan paino tulee kantajan harteille. Kantorepussa vauva on tiiviisti kantajaa vasten eikä "hölsky", tämä vähentää painon tunnetta.  Kantorepulla jaksaa kantaa myös isompia lapsia useita tunteja ilman että se tuntuu juuri missään. Mitä isompi lapsi on, sen ergonomisempaa on kantaa selkäpuolella.

4. Kanto-aika

Rintarepuilla ei yleensä kanneta kovinkaan suuria vauvoja tai kovinkaan pitkään. Koska reppu ei ole kovin ergonominen kantajalle niin repulla ei yksinkertaisesti kykene kantamaan kovin pitkään. Toisaalta tämä onkin lapsen etu, sillä lapsenkaan asento ei ole repussa kovin hyvä. Lapsen kasvaessa rintareppu jää nopeasti pieneksi, käyttämättä koska se painaa. Kantoreppu on pitkä-ikäisempi ja sillä voi kantaa kevyesti painavampaa/vanhempaakin lasta. Selkäpuolella voi helposti kantaa lasta vaikka kouluikään asti (tähän tosin tarvitsee jo isomman kantorepun). Omalla kokemuksella voin sanoa että voin kantaa omaa  16kg lastani etupuolella helposti ainakin tunnin, ilman että se tuntuu kropassa yhtään. Selkäpuolella en ole edes kokeillut kuinka pitkään jaksaisin kantaa, kun ei ole tarvetta kantaa niin pitkään :D


5. Hinta

Monesti ajatellaan että hinta kysymys on nimenomaan rintareppujen etu, niitä kun saa käytettynä jopa 10 eurolla. Uutena niiden hinnat pyörivät samoissa lukemissa kuin kantoreppujenkin, eli 100 tuntumassa ja yli. Uutena ostetusta rintarepusta ei kuitenkaan saa kuin murto-osan takaisin kun sen myy. Kantoreppu on varmempi sijoitus. Mallista riippuen käytetystä repusta saa takaisin n.60-90% ostohinnasta. Kantoreppuja (erityisesti manducoita) pyörii nyt myös hyvin käytettynä, jolloin satsaus ei tunnu ehkä niin isolta kuin uutta ostaessa.

Lapsi ei viihdy kantorepussa?

Liian usein näkyy myynnissä "pari kertaa kokeiltuja" kantoreppuja joissa "lapsi ei viihtynyt". Ei kannatta lopettaa kokeilua parin kerran jälkeen. Usein menee hetki ennenkuin vanhempi oppii repun säätämisen ja saa sen puettua nopeammin päälle, lapsi monesti hermostuu pukemisvaiheessa mutta nauttii kuitenkin reppu kyydistä.  Ensimmäisillä kerroilla lapsen asento voi myös jäädä hiukan huonoksi, tähänkin auttaa harjoittelu. Lapsi myös voi vain hiukan protestoida uutta tilannetta, mutta tottuu kyllä uuteen kyytimuotoon.

Jotkut väittävät että lapsi ei viihdy repussa koska ei näe ympäriinsä. Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka lapsi on kasvot kantajaan hän voi katselle sivuilleen. Kun lapsi kasvaa vanhemmaksi hän voi siirtyä selän puolelle. Normaalikokoisella miehellä tai naisella peruskokoisen repun saa asetettua selkään niin että lapsi näkee maailmaa olan yli. Pienikokoisella kantajalla tämä voi olla haastavampaa mutta ainakin wompat-reppuja saa erikseen tilattua lyhemmillä olkaimilla joilloin ylempänä kantaminen onnistuu hyvin. Toki kun lapsi kasvaa hän automaattisesti näkee paremmin selkäkannossa.

Reppu ei tunnu hyvältä?

Kantoliinatukihenkilöillä on monesti myös kokemusta repuista ja tai ainakin ohjaavat eteenpäin. Kokenut ihminen auttaa saamaan säädöt kohdalleen. Ihmiset ovat  myös eri mallisia. Joskus vain jokin reppu malli ei välttämättä sovi. Onneksi vaihtoehtoja löytyy. Repuissa on myös eroja säätöjen tms. kanssa. Voi olla että toista reppua on helpompi kiristellä kuin toista.

Lapsi kasvaa?

Jossain vaiheessa reppu voi käydä pieneksi. Useilla valmistajilla on mallistossa taaperoreppuja joita voi alkaa käyttää lapsen ollessa 1-3 vuotias. Isompaan reppuun voi siirtyä kun tuntuu että lapsi alkaa olla iso vauva koon reppuun. Pientä lasta voi tosin kantaa jopa 3 vuotiaaksi pienellä kantorepulla. Vauvan malli vaikuttaa kovasti. Toisin kuin yleensä ajatellaan kantoreppu on isommalle lapselle ja kantajalle mukavampi kuin kantorinkka. Kantorinkassa lapsen asento ei usein ole myöskään kovin hyvä ja esim vaellukselle tms. on isompi kantoreppu mukavampi kummallekin.