perjantai 29. elokuuta 2014

Parasta 2.5 vuotiaassa top 5

ei järjestyksessä

1. Kielellinen taitavuus. Kommunikaatio sujuu kuin aikuisen kanssa. Ja on ihanaa kuunnella miten kieli kehittyy. Esim. menneestä puhuttaessa lapsi sanoo aina eilen, oli se sitten aamulla, eilen tai kuukausi sitten :) Toinen hauska on kun lapsi esim. osoittaa jotain ja minä tarkennan "ai missä" niin lapsi vastaa "eteläpuolella". Myös isin pippeli kuulemma sijaitsee eteläpuolella.

2. Leikin kehittyminen. Mielikuvitusleikit ovat tulleet, esim. legoukot tekevät sitä ja tätä. Lisäksi lapsi on alkanut leikkiä toisten lasten kanssa ihan vuorovaikutuksellisesti. Oltiin viime viikolla junassa ja lapsi sujuvasti leikki vuotta vanhemman tytön kanssa ja toimi itse asiassa leikin "johtajana" eli ohjasi leikkiä eteenpäin. Hauskaa.

3. Itsenäistyminen. Mitähän tähän sanoisi. Lapsi ei tarvitse enää äitiä tai isää niin paljon tekemisiin. Myös nukkumisessa on havaittavissa itsenäistymisen piirteitä :)

4. Epäonnistumisten kokeminen. Äitiä viihdyttää kovasti miten huuli menee mutruun ja naama kurttuun kun joku ei onnistukkaan. Sitten kuuluu " minä en osaa, minä en osaa onnistua". Yritän aina tsempata yrittämään uudestaan ja tottakai autan ja kerron että kyllä sen vielä oppii...

5. Hellyys. Lapsi osaa kerto ikävästä sekä rakkaudesta. Lapsi tulee hellittelemään mielellään ja muistaa aina olevansa äidin/isin kulta/mussukka/rakas tms.

+bonuksena:

pahinta taas on on jatkuva kysely. Mikä se on, miksi se tekee noin, mihin se meni, kuka sen teki, mistä se tuli jne. Välillä toivoisi hetken hiljaisuutta.

tiistai 26. elokuuta 2014

Masusta asiaa

Kohtu on nyt kääntynyt kunnolla tuohon alavatsalla, niin että se selällään ollessa se jo vähän pullottaa siinä. Tässä mahakuva eiliseltä. Täällä voi verrata edelliseen kasvuun. Pikkaisen tuo on isompi kuin esikoisen kanssa noilla viikoilla. Täytyy kyllä ottaa huomioon että mun vatsalihakset ei palautuneet yhteen vaan siihen väliin jäi rako, joten tilanne on nyt eri kuin viimeksi. 

Elättelen toiveita että ahkeralla syvien vatsalihasten treenamisella sekä tukivyöllä/vatsan sitomisella synnytyksen jälkeen voisin tilannetta korjata edes vähän. 

Liikkeitä ei tunnu vielä paljoa, vaikka niitä onkin 14 viikolta alken jo tuntunut. Luulen että istukka on tuossa edessä ja se johtuu siitä. Ne vähäiset liikkeet mitä tuntuu on samanlaisia kuin 3 viikkoa sitten, eli tosi hentoisia ja tuntuu lähinnä istumassa asennossa, enemmän tuonne sivulle. Esikoisen kanssa liikkeet alkoi tässä vaiheessa jo tuntua kädellä vatsan päältä.

rv 17+0

perjantai 22. elokuuta 2014

tonton herkuttelua

Tämä herkku ei ole kuin maidoTON ja viljaTON. Munaa valitettavsti sisältää mutta se ei toistaiseksi ole meidän kieltolistalla joten olin ilahtunut kun löysin tällaisiä suurmarkkinoilta


Nämä on kookospalleroita ja ne sisältää vain kookosta, sokeria ja munanvalkuaista. Näitä onnistuisi varmaan tehdä itsekkin. Oli muuten tosi hyviä, tosin jos ei kookokseta tykkää niin ei kannatta kokeilla :)

torstai 21. elokuuta 2014

Lapsentahtisuutta ja meidän valintoja

Jo ennen esikoisen syntymää koin että kaikki nykymaailman lastenhoito tavat ja normit oli vähän kummallisia, luonnottomia jne. Eri huoneessa nukkumiset ja kaiken maailman tärisevät sitterit  yms. Itse ajattelin että me vanhemmat ollaan vauva varten, se määrää aluksi tahdin elolle. Ja näinhän siinä kävikin.

Olen kyllä myöhemmin lukenut lapsentahtisuuteen (tai ns. kiintymysvanhemmuuten liittyvää kirjallisuutta) ja se on vahvistanut omia filliksiäni siinä että tämä on ollut oikea ratkaisu meille.

Esimerkkejä mua kummastuttavista (ja ärsyttävistä) ohjeista ja tavoista:
- Ei saa pitää lasta liikaa sylissä ettei se totu siihen
- Vauvan pitää antaa huutaa hetki ennenkuin vastaa tarpeisiin, ettei se opi että kaiken saa heti (wtf ihan oikeesti?)
- Yövieroitus 6kk iässä, koska silloin lapsi pärjää ilman yösyöttöjä (ehkä jotkut lapset kyllä, mutta ei kaikki)
- Yövieroitus huudattamalla, niin että lapsi jää yksin (ihan kamalaa!)
-Omaan huoneeseen/sänkyyn siirto tietyssä iässä tai muuten lapsi ei ikinä opi nukkumaan yksin

Ensisijaisesti mulla oli ennen esikoisen syntymää mielessä se että imetys se jos mikä on lapsentahtista. Ja niinhän se olikin. Vasta reilu vuoden iässä aloin hiukan ohjaamaan imetyksiä liittymään ruoka-aikoihin, jotta kiinteä ruokakin maistuisi vähän. Mutta kuunnellen myös lasta. Lapsi sai myös nukahtaa tissille. Lapsentahtinen imetys toki sitoi minut aika lailla kotiin ekaksi vuodeksi, mutta mulle se ei ollut ongelma, parin tunnin irtioton riitti varsin hyvin. Kuitenkaan imetys ei ole isomman lapsen kanssa yhtä sitovaa kuin pienen vauva. Muutakin ruokaa syövä lapsi pärjäsi tovin ilman että "tissit" oli kotona.

Jossain vaiheessa ajattelin että lapsi saa luopua yösyötöistä omaan tahtiin, mutta 1.5v iässä aloin  harkitsemaan muuta. Silloin lapsi oli tainnut jo tovin nukahtaa ilman tissiä ja isä oli alkanut kelvata nukuttajaksi. Isinukutuskin oli ekaksi huutoa, mutta jätettiin se sitten ja kun myöhemmin kokeiltiin ei ongelmaa ollutkaan, eli löytyi lapselle siihen hyvä aika. Meille paras ratkaisu oli yövieroitus kahdessa osassa 1v 7kk iässä. Aluksi lapsi sai edelleen aamuyöllä maitoa ja parin kuukauden päästä siitä jätettiin maito sängyssä kokonaan pois. Ja kaikki sujui tosi hyvin. Ekoina iltana oli vähän itkua, mutta nekin sai itkeä äitin sylissä.

Imetys on vähnetynyt aika lailla yhteisymmäryksessä lapsen ja minun kanssa ja nyt uuden raskauden myötä se on lähes loppunut. Pari kertaa viikossa käy kokeilemassa että tulisko vielä, mutta siihen se sitten jääkin. Nyt ei ole yli viikkoon käynyt rinnalla.

Imetykseen liittyy myös lapsentahtinen sormiruokailu (eli baby led weaning), jota meillä ei kuitenkaan ihan sataprosenttisesti noudatettu, sillä puuroa syötettiin lapselle. Mutta idea on kuitenkin se että lapsi saa omaan tahtiin tutustua kiinteisiin ruokiin ensin käsien ja lopulta myös suun kautta. Lapsi kontrolloi tällöin kuinka paljon haluaa syödä ja samalla vieroittuminen rinnasta tapahtuu lapsen tahtiin.

Myös kaikki "turhat" huudattamiset on mun mielestä kamalaa. Varmasti löytyy vaihtoehtoja. Esim. unikoulut tai uuteen paikkaan tai uuden ihmisen kanssa nukahtamisen voi hyvin tehdä lempeästi, toisekseen mun mielestä on äärettömän tärkeää kuunnella ja tarkkailla lasta ja löytää oikea ajankohta "muutoksille". (Toki joskus on tärkeää tehdä esim. yövieroitus äitilähtöisesti vaikka jaksamisen takia)

Mutta en nyt rupea paasaamaan enkä syyllistämän. Eri ratkaisut on toisille oikeita. Tarkoitus oli nyt kertoa vähän omaa ideologiaa.

Lisäksi aikuisten menot ja muut yritetään pyrkiä tekemään lapsen tahtiin niin että päiväunille on mahdollisuus sekä ruokailulle tiettyihin aikoihin. Joustaa toki voi jonkin verran, mutta meillä ei juuri ole ollut sellaisia menoja että lapsella ei olisi ollut mahdollisuutta nukkua päiväunia. Ollaan siis yritetty sopeuttaa oma elämä lapsen tahtiin, ei niin että lapsi joutuu sopeutumaan meidän tahtiin. Kasvaessa tämä toki muuttuu jonkin verran ja lapsikin joutuu sopeutumaan (se kuuluu mun mielestä jo ihan peruskasvatukseen, ettei aina mennä yhden ihmisen tahtiin), mutta myös lasta kuunnellen ja yhteisymmärryksessä.

Mites muilla? millaiset "aatteet" on lapsenhoidon/kasvatuksen taustalla?

maanantai 18. elokuuta 2014

Vehnätön (ja gluteeniton) peltileipä

5 dl vettä
2 tl sokeria
1tl suolaa
4dl kaurahiutaleita
5-6 dl jauhoja. Itse laitoin 2dl tattaria, sekä 4dl kaurajauhoja
1.5rkl psylliumia (sekoita jauhoihin)
1 pss kuivahiivaa
1/2 dl öljyä

Sekoitin veteen sokerin ja suolan, sekä jauhot ja hiivan. Lopuksi öljy. Taputtelin pelille ohueksi ja annoin kohota. Voitelin vedellä ja annoin paistua reilu 200 asteessa 15min?

Ajattelin kokeilla peltileipä tyylistä leipomista ilman vehnää ja tosi toimiva tuli. Käytin ekaa kertaa psylliumia, en tiedä oliko sillä vaikutusta mutta koostumus oli ainakin kuohkea :)

perjantai 15. elokuuta 2014

Jaksaa kantaa

Monet kuulee jo vauvan kanssa päivittelyjä siitä että "miten sitä jaksaa kantaa?" tai "kohta et kyllä enää jaksa". Sitten kun lapsi on isompi niin ihmiset päivittelee vaan että mitenkä sitä jaksaa kantaa :)

Oikealla liinalla ja sidonnalla isommankin kantaminen onnistuu hyvin. Toki itse en ainakaan koko päivää jaksaisi kanniskella, mutta onneksi taapero ei kauan yleensä halua kyydissä ollakkaan.


Itse asiassa mun on oikein miellyttävä kanniskella tällä hetkellä omaa taaperoista joka painaa nyt 2kg vähemmän kuin viime kesänä. Silloin teki aika ajoin tiukkaa kun lapsi halusi nukkua edessä. Nykyään meillä kannetaan siis harvemmin. Yleensä jos reissussa vaan on liina mukana niin se voittaa kävelyn. Samaten päikkärimatkat pitäisi saada olla aina liinassa.


Kuvissa meillä pari päivää lainassa oleva käsinkudottu tussahsilkki/puuvillainen liina. Testailen kahta liinaa eri sidoksella ja yritän miettiä kumman haluan omaani :) Nämä on ihan mahtavan tuntuisia!

torstai 14. elokuuta 2014

Sittenkin se vehnä

Juuri kun hehkutin että refluksin suhteen menee hyvin niin sitten ei enää menekkään. Tuli aika selväksi että vehnä, isoina määrinä (tai useamman pävinä ajan) kyllä aiheutttaa oireita.

Viikonloppuna tein pitkästä aikaa pannaria, mitä syötiinkin vielä alkuviikosta. Päiväkodissa oli tiistaina pastaruokaa ja sattuman kauppaa oli se että myös kotona oli pastaa, ja vieläpä tavallista (ei maissista tehtyä).

No yöllä sitten huudettiinkin ja haluttiin juoda ja ottaa lääkettä. Mutta seuraava yö oli kyllä vieläkin kamalampi ja lapsi lohduttomampi  (päiväkodissa oli pastaa seuraavanakin päivänä). Ja ruokakaan ei oikein päivällä nyt maistu. Ja päivällä on kiukuteltu joka asiasta kun on niin huono olla. :(


keskiviikko 13. elokuuta 2014

raskausoireita

Kuten olen vihjannutkin, ensi keväänä perheemme pitäisi kasvaa yhdellä. Raskaus on toistaiseksi sujunut hyvin. Pääsääntöisesti samalla tavalla kuin esikoisenkin odotus. Muutamia eroavaisuuksiakin löytyy. Kaivelin vanhasta blogista esiin oirelistan, jonka olen kirjoittanut esikoisen raskauden alkutaipaleella. Se löytyy täältä. Nyt viikkoja on siis 15 ja risat.

Pahoinvointi on ollut voimakkaampaa, mutta samankaltaista kuin viimeksi eli iltapäiviin ja iltoihin liittyvää. Huonoa oloa on saanut hillittyä hyvin syömällä vähävehnäistä ruokavaliota, huomsin tämän sattumalta kun olimme lapsen vuoksi vehnättömiä. Viikon verran on jo ollut hyvä olo vaikka olisinkin vehnää syönyt joten tämä lienee selätetty.

Väsymys on ollut myös ihan toisenlaista. Voi tosin johtua siitä esikoisen kanssa touhuaminen on aktiivista eikä työpäivän jälkeen pääse lepämään kuten edelliskerralla. Joillain viikoilla tuntui että olin kävelevä zombi, eikä mikään määrä unta riittännyt. Tälläkin hetkellä nukun aina kotipäivinä lapsen kanssa päiväunet ja silti uni tulisi iltaisin helposti klo 21.

Pissalla saa juosta ahkerasti ja myös öisin, useimmiten sen kerran, kuten viimeksikin.

Iho on pysynyt siistinä. Finnejä ei ole tullut kuten viimeksi. Vanhasta blogista saattaa löytyä vielä ne järkyttävät kuvat miltä naamani näytti. Onneksi nyt ei ole sellaista. Voiskohan tämä kertoa jotain vauvan sukupuolesta? :D

Rinnoissa en ole myöskään huomannut mitään. Joskus plussan tiennoilla ne olivat muutamilla imetyksillä arat. Uskon että imetys vaikuttaa siihen ettei rinnoissa ole ollut erityisiä tuntemuksia. Maito väheni heti alussa radikaalisti ja heruminen vaikeutui, sitä myöten varmaan myös lapsen kiinnostus rintaan väheni. Rinnat eivät ole myöskään vielä alkaneet kasvaa, viimeksi ne olivat jo tässä vaiheessa mielestäni kaksi kuppia isommat.

Erityisiä mielitekoja tai ällötyksiä ei ole ollut. Kuten viimeksikin niin suolainen ja rasvainen (lue. hampurilaiset) sekä raikas on maistunut makeita paremmin.

Supistuksia on myös alkanut tuntua aikaisemmin kuin viimeksi. Silloin ne alkoivat viikolla 18 ja nyt niitä on tuntunut jo pari viikkoa, ainakin se muutama päivässä. aavistuksen kipeinä välillä, välillä vain mojovana paineena vatsalla ja alapäässä. En ole huolissani, ainakaan vielä, katsotaan sitten jos niitä alkaa tulla samaan tahtiin kuin viimeksi.

tiistai 12. elokuuta 2014

2.5v (jo!)

Mihin se aika rientää? Pimu on jo 2.5v joten kerrottaas jotain meritteejä hänestä. Toistaiseksi Pimu on ollut tyytyväinen, iloinen ja riehakas. Satunnaisesti näyttää kiukustumisen voimakkaasti, mutta aika helpolla on päästy. Osaa hienosti sanoittaa tunteitaan. esim. kertoo että on paha mieli /kiukuttaa. Mielestäni lapsi muuttuu vaan päivä päivältä paremmaksi ja ihanammaksi kasvaessaan. Koko ajan olen sitä mietlä että tämä ikä on paras :)

-Mitat kotona 92cm/14.2kg (2v: 88.5cm/15.1kg)

Rakastaa:
-palapelien tekoa. Keväällä aloitettiin pienillä ja nyt on edetty 40 palaisiin, joissa on toistaiseksi hiukan haastetta, muutamaa on tehty niin paljon että ne valmistuu alta aikayksikön :D

-Kirjoja, edelleen. Kirjastossa ehditään töiden takia käydä vähän harvemmin. Mutta edelleen omia ja kirjaston kirjoja luetaan yksin ja yhdessä monta kertaa päivässä

-Sängyssä riehumista. Meidän sängyssä saa pomppia, lisäksi siellä kutitellaan, piilotellaan peiton alla, tehdään kuperkeikkaa ym.

Mitä leikkii:
-edellä mainittuja. Rakentaa dubloja. Leikkii "kotia ja arkiaskareita", esim. pakkaa työavaimet laukkuun ja lähtee töihin, tekee ruokaa, ulkoiluttaa koiraa, hoitaa vauvaa.

-Ulkona hiukakkakakkujen teko ja "ruuanlaitto". Pallon potkiminen. Potkupyörällä ajamisestakin on nyt vihdoin alkanut innostua ja sekin on alkanut sujumaan

huom. Meillä on aina kypärä pyöräillessä, tässä kuvassa vielä suostutellaan kokeilemaan pyörää ja nurmikolle ei laitettu kypärää. 

Juttelee:
- Puheen kehitys on ollut viime puolivuotta tosi nopeaa. Tammikuussa päiväkodin alkaessa puhui jo tosi hyvin ja selkeästi, mutta nyt lauseet on monirakenteisia ja aikamuototojen kehitystä ja esim. menneestä kertomista on jännittävä kuunnella.

-Laulaa paljon. Nykyään vähemmän tunnettuja lauluja mutta omakeksimiä sitäkin enemmän.

-Alkanut "valehtelemaan" tietoisesti. Lähinnä siis hauskoja juttuja toistaiseksi. Esim. "minä menen töihin, äiti menee päiväkotiin" ja naurut päälle.

Ei niin kivat jutut:
- Hampaan pesu, edelleen. Kun kaikki hampaat oli puhjennut joskus 2v?, niin hampaan pesu helpottui huomattavasti. se itse pesu ei ole enää taistelua. Mutta erityisesti aamuisin, se hampaanpesulle lähtö on tuskaisen vaikeaa.

- Hiustenpesu. Ei haluaisi että vettä valuu kasvoille ja yleensä käydään peusilla kova neuvottelu siitä että saadaan hiukset suihkutettua.

Ruokailu:
-Ruoka maistuu yleensä hyvin. Koko kevään kasvisten syönti on heikentynyt ja itse ruoka on alkanut maistua paremmin (vrt. ennen veti melkein pelkkiä kasviksia). Harva kasvis enää kelpaa. Ehkä se siitä. Toisaalta tällä hetkellä on aika ennakkoluulottomasti maistellut erikoisen näköisiä ja uusiakin ruokia.

-Ruokajuomana vesi tai kauramaito

-Imetys on nyt loppumassa, välillä käy kokeilemassa tuleeko maitoa vielä. Muutama viikko sitten söi vielä 1krt/pvä lyhyesti. Alkuraskauden aikana kiinnostus väheni suuresti ja silloin jäi muutama imetyskerta myös väliin.

Refluksi:
-Tällä hetkellä tilanne on taas hyvä! Viime yökin nukuttiin yhdellä herätyksellä (!!! ja sekin oli vain "äiti laita peitto") Lääkitys ei ole käytössä ja ruokavaliosta on poissa vain soija ja maito. Vehnääkään ei vältellä tällä hetkellä muuten kuin että pasta ruokia vältellään eikä ostetta kaikista venhnäisintä leipää.

Vaihe:
-Ainahan se on menossa joku vaihe. Meillä se on tällä hetkellä ollut. "Äiti en minä osaa"-vaihe. Eli muka pukea ei osaa, vaikka ei ole yrittänytkään, syödä ei osaa itse jne.

Reppu edessä ja takana :D


keskiviikko 6. elokuuta 2014

pinkkiä

Voi olla niin että ihan pimahdin ja syksyllä mulla on jotain ihanan pinkkiä ja silkkistä mihin kietoutua. 

Vai mitäs sanotte tästä


Tussah-silkkiä Dyeforyarn:lta

Ja sen kun yhdistää tähän pinkki-violettiin loimeen. http://www.mammafiksaa.blogspot.fi/2014/08/irrottajaiset-ja-uudet-puut.html 

Voi olla että olen vähän täpinöissäni täällä!